Make your own free website on Tripod.com

Intia

Historia, Uskonto

Etusivu
Nähtävyydet
Faktat
Sijainti yms.
Kasvillisuus
Uusiutumattomat, Uusiutuvat luonnonvarat
Lämpötilat
Eläimet
Historia, Uskonto
Intian luonnonvarat
Tsunamin jälkeinen tilanne

Intian pääuskonto hindulaisuus on vanha kansallinen. Se syntyi, kun Indus-joen alueelle tuli lännestä valloittajia.

Uskonto

Uskonnoilla on keskeinen merkitys Intiassa sekä poliittisesti että yksittäisten ihmisten elämässä. Intialaiset antavat arvoa uskonnoille ja niihin liittyville tavoille eikä ateismi kuulu intialaiseen perinteeseen. Yli 80% väestöstä on hinduja, muslimeja on runsas 11 %, kristittyjä n. 2,5 %, sikhejä 2 % ja buddhalaisia, jainalaisia, parseja ym. kutakin alle prosentin.

Uskonto on keskeisellä sijalla intialaisten elämässä. Ulkomaalaisen onkin tärkeä ymmärtää tämä, ja suhtautua uskonnollisiin asioihin hienovaraisesti ja kunnioituksella. Uskonnot vaikuttavat ratkaisevasti myös useimpien intialaisten maailmankuvaan ja ajattelutapaan.Yksilötasolla elämäntapa riippuu paljolti siitä, mihin uskonnolliseen yhteisöön kuulutaan. Tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi ruokavaliossa. Hindut eivät syö naudanlihaa. Muslimit eivät syö sianlihaa. Sikhit eivät polta tupakkaa. Monet hindut ovat myös kasvissyöjiä eivätkä käytä alkoholia.

Hinduille lehmä on pyhä eläin, ja sen liha ei ole syötävää.

indian_man_with_cowshad.jpg

Intiassa on paljon uskonnollisia yhdyskuntia, ashrameja, jotka ovat varsin suosittuja ulkomaisten turistien keskuudessa. Ashramit majoittavat pientä maksua vastaan vieraita. Vieraiden tulee noudattaa oleskelunsa aikana ashramin sääntöjä. Elämä ashramissa on varsin askeettista.
Tarjolla on runsaasti eri uskontokuntien hengellistä oppia. Gurujen taso on varsin kirjava. Joukkoon mahtuu niin vakavia harjoittajia kuin hyväksikäyttäjiäkin. Hengelliset opit saattavat järkyttää herkkien ihmisten henkistä tasapainoa.

 Intian Historia:

Iso-Britannia valtasi suurimman osan Intiasta 1700-luvulla. Intia itsenäistyi vuonna 1947. Myöhemmin mm. Ranskalle ja Portugalille kuuluneita alueita on liitetty Intiaan. Käynyt kolme (3) sotaa naapurimaa Pakistanin kanssa.

Induksen kulttuuri

Vanhin tunnettu Intian kulttuuri oli Induksen kulttuuri (n 2500-1700 eKr.), jonka tärkeimmät löytöpaikat ovat Mohenjo-Daro ja Harappa. Indus-kulttuuria pidetään hyvin huomattavana, kukoistavana kaupunkikulttuurina. Kaupunkisuunnittelu oli korkeatasoista: taloissa oli useita kerroksia ja parvekkeita, sadevesi kerättiin erityisiin johtoihin, viemärit muodostivat verkoston jne.

Kaupan ja käsityön korkeasta tasosta ovat todistuksena villan ja puuvillan kudonta, metallista tehdyt esineet sekä savenvalanta. Induksen kaupungeilla oli lisäksi kauppasuhteen Eufratin ja Tigrisin maihin. Ne veivät Mesopotamiaan kuparia, norsunluuta, helmiä, kankaita ja keramiikkaa.

Kaupunkikulttuureiden kehitys perustui maatalouteen. Maanviljely keskittyi pääasiallisesti viljakasveihin, vehnään ja ohraan. Indus-kulttuurissa tunnettiin myös kastelumenetelmät, jotka käsittivät tärkeimpien jokien patoamisen. Hevosta lukuun ottamatta kotieläimiä pidettiin yleisesti. Kansa puhui ilmeisesti dravidalaista kieltä.

Hindut ja muslimit

Brahmalaisuus oli satojen vuosien aikana kehittynyt hindulaisuudeksi. Kun arabit tunkeutuivat maahan 700-luvulta alkaen, syntyi hindujen ja muslimien välille rajuja taisteluja. Myöhemmin islamin uskon omaksuneet turkkilaiset, persialaiset, afgaanit ja mongolit hyökkäsivät maahan 1000-luvulla. Pysyväinen muslimivaltio luotiin Pohjois-Intiaan vuonna 1193. Näin sai alkunsa Delhin sulttaanikunta. Se merkitsi islamin pitkän herruuden alkamista. Vahvaa yhtenäistä valtiota ei sulttaanikunnasta kuitenkaan tullut. Kaikesta huolimatta muslimien valtakausi jatkui 1400-luvulla ja eri puolille Intiaa syntyi pieniä islamilaisia kuningaskuntia. Olot olivat sekavat sotien vuoksi. Muslimit pitivät maata miehitettynä ja valmistivat täten tietä suurmogulien keisarikunnalle.

Islamilainen suurmogulien dynastia hallitsi Intiaa useiden vuosisatojen ajan. Babur perusti valtakunnan tunkeutuessaan vuonna 1526 Afganistanista Pohjois-Intiaan. Akbar (1542-1605) oli dynastian loistavin edustaja. Hän oli vain 14-vuotias saadessaan hallittavakseen monelta taholta uhatun valtakunnan, mutta hänen onnistui tehdä siitä laajempi, yhtenäinen ja voimakas valtakunta. Akbar oli hyvin viisas hallitsija. Vaikka hän oli muslimi, monet hänen alamaisensa olivat hinduja. Hän soi alamaisilleen uskonnonvapauden ja antoi tuomita heidät heidän omien uskonlakiensa mukaan. Hän perusti kouluja lapsille ja rakennutti uuden pääkaupungin Fatehpur Sikriin, jonka rakennuksissa yhdistyivät islamilaisen ja hindulaisen arkkitehtuurin piirteet. Akbarin jälkeen suurmogulien valtakunnassa oli aika ajoin sekavat olot. Valtaistuimesta riideltiin ja eri puolilla maata puhkesi kapinoita mm. uskonnollisten vainojen vuoksi. 1700-luvun alussa suurmogulien valtakunta alkoi hajota lopullisesti. Intia oli lähes koko 1700-luvun sodassa eri ryhmittymien pyrkiessä valtaan. Paikalliset hallitsijat muodostivat omia kuningaskuntia ja Intia jakautui lukuisiin tosiasiallisesti täysin itsenäisiin "maihin".

1. Intia tuli yhtenäisemmäksi.
2. Kansallinen itsetunto alkoi kehittyä

3. Modernit kommunikaatio- ja kuljetusvälineet kehittyivät

4. Teollistuminen kehittyi

5. Maanviljelyksen uudenaikaistuminen alkoi

6. Sosiaalis-uskonnolliset uudistusliikkeet syntyivät

7. Maallistuminen alkoi kehittyä

8. Ihmisten sosiaalis-taloudellinen elämä muuttui

9. Ihmisten uskomukset ja kiinnostuksen kohteet muuttuivat